Sirkus @ Myllymäki Soi, Hämeenlinna 15.08.2026
Sirkus-yhtye perustettiin Hämeenlinnassa 1992, ja jo seuraavana vuonna Mipu Music julkaisi sen esikoisalbumin ”Ikävää”. Levyltä lohkaistu samanniminen sinkku nousi nopeasti vuoden 1993 isoon radiosoittoon ja pysytteli soitetuimpien joukossa monta kuukautta. Sirkuksen nuorilla janttereilla oli nopeat nousut, keikkaa riitti ympäri Suomen. Kakkospitkäsoiton julkaisi paikallispienimuotoishämeenlinnalainen Humble House Records vuonna 1996, ja jotenkin realistis-enteellisesti levyn nimikin oli ”Mennyt loisto”. Bändin jäsenille tuli muita kiireitä ja niitä traditionaalisia sitoutumisvaikeuksia, ja homma hiipui. Alun alkaen nelimiehinen, ja raikasta ja omintakeista suomirockia soittanut Sirkus palasi 2000-luvun kuluessa triona, ja väsäsi vuodeksi 2009 paluualbumin ”Hiluhilu”. Sillä tyyli oli muuttunut aivan huomattavasti kansanmusiikin suuntaan, albumin peräti neljä raitaa oli säveltänyt trad., ja monella tapaa meininki oli aika eri.
Mutta, mutta. Viime, ellei peräti tämän vuoden kuluessa, Sirkus on aloittanut hissukseen-tyyppisen paluun julkaisemalla kaksi sinkkua, ”Varas” ja ”Silmät auki”. Ne löytyvät suoratoistopalveluista riittävän lähellä sinua. Ja vieläpä niin, että Sirkus tekee paluuta täydessä bändimuodossaan. Orkesterin ytimen ovat aina muodostaneet gospeltaustaiset Keinosen veljekset Petri (laulu ja kitara) ja Keijo (basso), jotka kumpainenkin aloittivat levytysuransa jo 80-luvulla. Rummuissa on ollut alusta asti Topi Kurki, ja puhaltimissa ja harmonikassa Esa Fagerholm. Levyttävän Sirkuksen tuorein jäsen on yksi ja ainoa Pekka Gröhn koskettimissa. Gröhn ei aivan tajuttomasti esittelyä kaipaa, miehen tämän hetken työpaikkoina ovat mm. Wentus Blues Band, J.Karjalainen ja Juliet Jonesin Sydän, kiirettä pitää.
Hämeenlinnalaisen rockhistorian siipi, ellei jopa suomirockhistoriankin siipi, havisi aurinkoisen ja ultrasympaattisen 45-minuutin ajan, kun Sirkus soitti comeback-keikkansa herratietää kuinka pitkän tauon jälkeen. Lähdekirjallisuus ei edellistä live-esiintymistä tiennyt, eikä bändi itsekään sitä välttämättä muista. Petri Keinonen on välissä tehnyt trubaduurikeikkaa, mutta (melkein) koko bändille elokuisen puolipäivän veto jo jokakesäiseksi muodostuneessa kaupunginosatapahtumassa Myllymäki Soi, oli merkittävä ja tärkeä hiljaiselon katkaisu. Rumpali Topi Kurki ei tällä comeback-vedolla ollut mukana, mutta bändiä sen sijaan ryyditti viuluineen ihastuttava Tilda Kylväjä. Sirkuksen paluuvedon oli hetkeä aiemmin lämmitellyt sen oma jäsen, kun Esa Fagerholm soitti lyhyen setin Johann Sebastian Bachin sellolle säveltämiä tansseja, mutta nyt Fagerholmin itse käyrätorvelle sovittamina. Sinänsä musiikillisesti mielenkiintoinen setti meni osin harmillisesti harakoille. Fagerholm oli sijoitettu soittamaan aivan liian kauas, aivan liian ilman äänentoistoa, ja aivan liian paljon ja äänekkäästi kuulumisia vaihtaneen yleisön pulinan alle. Fagerholmin tarinat ja taustat Bachista olivat vilpittömästi mielenkiintoisia, mutta toki niitä kuulumisiakin pitää vaihtaa, jos ei ole moneen päivään tai tuntiin nähty.
Sirkuksen setti sujui mainituin termein paremmin ja rauhallisemmin, toki bändi olisi silti voinut soittaa hieman kovemmallakin volyymilla. Myllymäen kaupunginosan historiallisen Tykkikallion telttalavan ääreen kokoontunut väki ei ehkä ihan läpikotaisin tunnistanut keikan merkitystä paikallisrockhistorian kaanonissa, tai sen merkitystä bändille itselleen. Sirkus aloitti esikoisalbumin avausraidalla vuodelta 1993, golden days. ”Tarinan kertojat” soi kuulaasti kesän mahdollisesti viimeiseen hellepäivään, ja tavallaan kertoi bändistä itsestään. Me ollaan ne. Petri Keinosen lauluääni osoittautui olevan edelleen erinomaisessa kunnossa, eikä miehen muistelut ja välisupliikitkaan olleet hetkeksikään musiikilta pois. Esikoisalbumilta ”Ikävää” kuultiin myös ”Haikea haitari”, nyt ehkä enemmänkin edellispäivän treeneissä bändiin liittyneen Tilda Kylväjän haikealla viululla tuettuna. Tildan viulu olisi saanut olla enemmänkin kuuluvilla, samoin Fagerholmin käyrätorvi ja harmonikka. Äänikuvaa hallitsi Petri Keinosen akustinen kitara ja laulu, muu kuului juuri ja juuri riittävästi.
Vuonna 2009 Humble Housen kautta julkaistulla ”Hiluhilu”-albumilla Sirkus sukelsi suomalaisen guns’n’musiikin syvempään päätyyn, kauemmas P.Keinosen esikuvista Led Zeppelin ja vaikkapa Tom Waits. Tältä albumilta, Sirkuksen hiljaiselon elonmerkiltä, kuultiin ”Pelimannipoika”, ”Illan syliin” ja tietenkin julkaisuvuotensa radiohitti ”Hiluhilu”. Kansa’n’musaa eli ei, mutta nyky-Sirkuksen comebacksetissä kaikki kuulosti kuitenkin samalta bändiltä, viis sinänsä vuosista tai tyylisuunnista. Hämeenlinnan Myllymäen helteiseen alkuiltapäivään soi aivan järjettömän hienosti myös Van Morrison-cover ”Into The Mystic”-biisistä (klassikkoalbumilta ”Moondance”), paikallakin olleen Liisa Kuivalahden suomenkielisin sanoin. Biisi odottaa julkaisuoikeuksiensa selkeytymistä, prosessit ovat hitaita, mutta löytyy toivottavasti Sirkuksen hissukseen synnytteillä olevalta paluualbumilta.
Petri Keinonen ilmaisi syvän kiitollisuutensa koko bändin puolesta kaikille paikalle saapuneille, ja (melkein) lupailikin, että keikkoja olisi tulossa lisää, ja että viulisti Tilda voisi olla peräti vakiojäsen. Ja että kyllä se uusi albumikin sieltä valmistuu. Sirkus saapui kaupunkiin. Olimme paikalla. Persoonallisia suomenkielisiä lauluntekijöitä ei pyöri liikaa ulkona tuolla, toivomme Sirkukselle kaikkea hyvää ja yhä pitenevää ikää. KG