Eric Idle (uk) @ Kulttuuritalo, Helsinki 21.04.2026
Monty Python-legenda John Cleese vieraili Suomessa syksyllä 2022 osana ”Last Time To See Me Before I Die”-kiertuettaan. Todennäköisen osuvasti nimetyllä rundilla Cleese muisteli uraansa, miten hänestä tuli hän, sutkautteli mustanpuhuvia sukkeluuksiaan ja näytti otteita Monty Pythonin klassisimmasta tuotannosta ja kertoili tarinoita siitä, miten maailmanperintökomediaa synnytettiin. Nyt kun Helsingin Kulttuuritalolla tarjoutui mahdollisuus nähdä elävänä toinenkin Python-legenda, hiljattain 83 vuotta täyttänyt Eric Idle, homma eteni pitkälti samaan tyyliin. Idle tarinoi elämästään, urastaan, ystävistään, Monty Python-ryhmän synnystä ja paljon muusta. Turinointi eteni oikeastaan hyvinkin kronologisesti aikajanalla, 60-luvulta alkaen, porukan lyhykäiseen comebackiin vuonna 2013 päätyen. Idle jätti varsinaisten vitsien kertomisen kolleegaansa huomattavasti vähemmälle, eikä Idle show’ssa itseään tarvinnut varsinaisesti tärviölle hekotella, mutta oikeastaan varsin hyvä niin. Idlen humoriikka kumpusi enemmänkin tosielämän sattumuksista, eivätkä miehen väleihin näyttämät Python-pätkätkään olleet sieltä räävittömimmästä päästä, vaan enemmänkin osastoa muistattehan tämän. Hauskimmat klipit Eric Idle näyttikin omemmasta tuotannostaan Flying Circus-aikojen jälkeen, eli Rutland Weekend Television-sketsisarjastaan ja myöhemmästä, Beatlesia parodioineesta The Rutles-mockumentarysta eli mukadokkarista.
Jos melko suolaiselle lipunhinnalle, ottaen hinnassa huomioon että lavalla oli yksi mies ja yksi kitara, ei nyt ainakaan omille perberinsijoille saatu ihan sataprosenttista vastinetta, niin riittävän likelle kuitenkin. Ja vertailematta todellakin paras, mutta onneksi Idlen show oli riittävän erilainen kuin taannoin Cleesen, ja valotti Monty Python-historiaa melko eri näkökulmista. Ilta alkoi samalla kysymyksellä kuin kollegan show nelisen vuotta sitten, miksi yli kasikymppinen papparainen sutii edelleen ympäri maapalloa naurattamassa ihmisiä? Rahasta, jota ei tuntunut silloisilla diileillä oikein kenellekkään hirveästi jääneen fikkaan Monty Python-ajoista tai ylipäätään tv-töistä BBC:lle. Onneksi kuitenkin Idle on selvinnyt ilman tappavan kalliita avioeroja, toisin kuin kollegansa John. Idle ylistikin useaan otteeseen ja rakkaudella vaimoaan Taniaa, jonka kanssa on ollut jo lähes 50 vuotta. Totuuden nimissä, vaikka kassakin toki kilisee kun käy vähän Australiassa ja Suomessa höpöttelemässä, niin hienosti Idle on myös todennut, että hänen tehtäväkseen ja ammatikseen lankesi tuottaa ihmisille hyvää mieltä. Ja siitä oli kysymys Kultsankin illassa, nojautua taaksepäin penkissä ja eläytyä pariksi tunniksi maailman komediahistorian äärelle. Monin paikoin Idlen ilta oli toki hauska, tottakai, mutta samalla myös jollain tapaa surumielinen. Ehkäpä Idlekin on viimeisellä rundillaan, ikää on jo. Show’n alun lunttilapun käyttö ja selvä pikku jännitys olivat ihan ymmärettäviä, mutta kun Eric pääsi istualtaan toimittamaan ja sai nuottitelineeseen piilotetun padin avukseen prompteriksi ja muistilistaksi, juttu alkoi luistaa. Illan surumielisyyttä lisäsi myös Idlen edesmenneiden ystävien muistelemiseen käyttämä aika ja heistä näyttämät kuvat ja klipit. Eniten showaikaa sai George Harrison. Beatles-legendan kuolemasta tulee syksyllä jo 25 vuotta täyteen, mutta Idle kertoili, että ei ole vieläkään päässyt yli ystävän lähdöstä. Georgen muistolle, niinkuin kaikkina muinakin showiltoinaan, Eric Idle lauloi Harrisonin hautajaisiin kirjoittamansa laulun ”I Miss You George”. Tavattoman viiltävässä ja rehellisessä sivulauseessa Idle, ammattiesiintyjä, totesi selvinneensä Harrisonin hautajaislaulun ensiesityksestä vain niin, että oma tytär piti häntä kädestä kiinni. Toinen frendi ja maisteritason koomikkokollega Robin Williams päätyi lähtemään oman käden kautta vuonna 2014. Ja niin piti taas Ericin laatia laulu ystävän muistolle, ”Good Night Robin” kuultiin show’n jälkimmäisen puoliajan lopulla.
Ikää tai ei, laulu Idlelta lähti edelleen erittäin kuulaasti. Muutamin kohdin mies säesti itseään akustisella teräskielisellä, väliin hommaa hoiti taustaprojision The Virtual Band. Viime syksyn Royal Albert Hallin keikalla Lontoossa Virtual Band marssitettiin videoscreenin lisäksi myös elävänä lavalle, mutta ei luonnollisestikaan nyt rundilla. Show alkoi napakasti ”The Last Time”-laululla, kuultiin myös ”The Meaning of Life”, ”Bruce’s Philosophers Song” ja ystävien muistolaulut, mutta sitä ilmeistä keikan lopetusta lukuunottamatta muu musa-anti tuli kankaalta. Klassinen Monty Python-laulu ”The Galaxy Song” kuultiin niin, että alhaalla lavalla Eric Idle lauloi sitä kitaransa säestyksellä ja ylhäällä screenillä surumielinen amerikanklovni Puddles Pity Party lauloi sitä videolla. Jonka videon päätteeksi sillä esiintynyt kosmologi Stephen Hawking singottiin pyörätuoleineen avaruuteen, missä lienee tänäkin päivänä.
Nähdyistä Python-klipeistä hulvattomin ja räävittömin oli ”The Meaning of Life”-elokuvan klassinen kondomin käytön etuja valottava kohtaus, tribuutti edesmenneelle Graham Chapmanille. Väliaikoineen tunti ja viisikymmentä kellottanut show päättyi tietenkin siihen ilmeisimpään, mitä varten moni oli vähintäinkin ja viimeistään lippunsa hankkinut, kuulla Eric Idle vetäisemässä se kaikkein tunnetuin ja klassisin Monty Python-laulu ”Always Look On The Bright Side of Life”, jonka mukaan koko kiertuekin oli nimetty. Tämän Eric Idle on esittänyt kuningas Charlesille, kuningatar Elisabethille, laulanut sen täydelle O2 Arenalle Lontoon kesäolympiakisojen päättäjäisissä, ja siinä ohessa 2 miljardille tv-katsojalle, ja nyt meille etuoikeutetuille kultsalaisille. Olimme paikalla. Ja toden totta, kyllähän se sykähdytti, kun viiden metrin päässä Eric Idle veti ”Always Look On The Bright Side of Life”, ja samaan aikaan videoscreenillä nuori Idle lauloi sitä Tunisian aavikolla ristillä rinnalla ryövärien riippuen. Ja kun aika moni Kultsan harrastuneesta yleisöstä vielä lauloi mukana. Ilta ei ollut vielä loppukummarrusta vaille valmis, Idle köpötteli lavan taakse, mutta palasi pian esittämään vielä lyhyen version ”Encore Song”:sta. Koska, kuuluuhan encorena vetää encore song. Sen loputtua loppukumarrus oli loppukumarrus. Nyt on nähtynä livenä (vihdoin, edes) kaksi hauskuuttajaa Monty Python-kuusikosta. Kaksi muuta elossa ja aktiivisena olevaa ei kierrä, vaan keskittyy elokuviin ja tv-töihin. Loppuja kahta ei voi enää nähdä, vaikka kuinka uskoisi että iso joukko Brianeita riiputettiin ristillä meidän vuoksemme, ja vaikka kuinka vimmatusti uskoisi Brianin toiseen tulemiseen. Mutta, hyvä näin. Always look on the bright side of life. Kiitos Eric Idle, että valitsit ammatiksi ihmisten saattamisen hyvälle mielelle. Ja pitenevää ikää. KG