Lord of The Lost (de), Ad Infinitum (ch) @ Tavara-asema, Tampere 16.03.2026
Saksalainen Lord Of The Lost julkaisi viime vuoden jälkipuoliskolla kaksiosaisen ja erittäin kunnianhimoisen albumikokonaisuuden ”OPVS NOIR I” ja ”II”, niistä jälkimmäinen ollen jo vuonna 2007 aloittaneen bändin 11. pitkäsoitto. Laakereilla ei ole lepäilty, ei ainakaan orkesterin nokkamies, laulaja ja biisinkirjoittaja Chris Harms, johon combo käytännössä erittäinkin henkilöityy. Ahkeruus palkitaan, bändillä on uskollinen seuraajakuntansa ja salit täyttyvät ympäri maailmaa, niin myös Tampereella 2026 ja vieläpä maanantai-iltana. Tarina ei kerro, oliko Tavara-aseman veto viimeistään ovelta loppuunmyyty, mutta silmämääräisesti ei oltu ainakaan kaukana. Seuraavan illan Tavastian nykäisy Helsingissä ainakin käytännössä oli.
Edellinen havainto bändistä oli loppuvuodelta 2023, mainio keikka, jota Kulttuuritalokaan ei tapahtumapaikkana kyennyt pilaamaan, mutta nyt onneksi järkkäytyi mahdollisuus tai mahku nähdä bändi huomattavasti enemmän klubimaisissa puitteissa, viime veto kun ehdottomasti jätti nälkää nähdä saksalaiset uudestaankin. Ja kun todettuna oli tuoreitten albumeiden myötä, että ei Harmsin sävelkynä nyt ainakaan tylsymässä ole. Samalla tuli korkattua ja koeponnistettua Suomen livepääkaupungin elikkäs Tampereen maailmanluokan rockvenue eli Tavara-asema. Aivan, kyllä vaan, eihän mestan korkkaamiseen mennytkään kuin rontti kolme vuotta. Miten tää on aina tämmöistä? Mutta saman tien voi todeta, että Taviksella pitää alkaa ramppaamaan, nyt on nimittäin hommat tikissä. Kaikki asiat, jotka isomman luokan rock-klubia suunniteltaessa voi ottaa huomioon, on täällä selvästikin käyty läpi. Baaritiskejä ja henkilökuntaa on riittävästi. Narikan hinta kuuluu pääsylippuun. Kaikkialta salista näkee, pöytäpaikkojakin on. Merkkaritiski on riittävän iso ja helposti saavutettavissa. Saniteetit on unisex. Yläkerta löytyy, on monia mahdollisuuksia yyberöidä artisteja. Ja kun vetoisuus on rapiat 1000 henkeä, juuri tällaista mestaa kasvavalle Tampereelle kaivattiin. Kun naapuruston Pakkahuone kuoriutuu remontista alkuvuonna 2027, kumpikin talo jatkaa keikkapaikkana toisiaan täydentäen, näin on luvattu. Ja hei, vielä yksi juttu, Tavara-asema myös kuulostaa ainakin yhden kerran perusteella erittäin hyvältä, vieläpä niinkin kovaa luukutettuna kuin nyt ajeltiin, eli kovaa. Illan avasikin parhaalta kuulostanut lämppäribändi pätkivään (lähi)miesmuistiin.
Lord of The Lost oli ottanut tälle rundille kumppaniksi ja sydänystäväksi aikuisen naisen, nimittäin upeaäänisen Melissa Bonnyn nokkaladyttaman sinfonisen metalliorkan Sveitsin Montreaux’sta, Ad Infinitum. Melissan sooloprojektista vuonna 2018 bändiksi muotoutunut rykmentti eteni toissavuonna neljänteen albumiinsa ja on varsin ahkera kiertäjä sekin. Kymmenbiisisen lämppäslottinsa aivan tehokkaasti polkenut Ad Infinitum seisoo ja kaatuu Melissan äänen ja karisman varassa, juuri muuta bändillä ei merkittävästi ole. Melissa Bonnyn salamannopeat siirtymät puhtaasta laulusta äärilaadukkaisiin kuolonmurinoihin ovat kuulemisen arvoista kamitsua, mutta lady saattaisi hyvinkin tarvita rinnalleen eturiviin pari jannua, jotka soittaisivat nykyisiä enemmän samassa bändissä kuin solistinsa. Takarivissä Niklas Muller takasi tanakat taustat, ja ihastuttavan kaikuisa snare kuului taatusti Nokialle asti. Mutta keihäsmiesten poikabändimäinen kouhaaminen häiritsi ainakin itseäni. Ehkä se olin vain minä, ja taatusti olinkin, yleisö oli Infinitumin messissä alkutahdeista lähtien poikkeuksellisenkin suopeasti. Lämmittelysetistä jäi mieleen kaksi biisiä, seitsemäntenä kuultu ”See You In Hell” ja bändin eittämättä paras ja siksi viisaasti viimeiseksi säästetty, ”Into The Night”.
Sveitsiläisten atomikello oli ollut hiukka etuajassa, Ad Infinitumin alkunauha pyörähti käyntiin 19.58 (ilmoitettu showaika 20.00), mutta saksalaisten ei ollut. Ensimmäinen kerta todennäköisesti tämäkin keikoillaramppuuhistoriassa, että bändi käppäilee lavalle sekunnilleen ilmoitettuun aikaan, 21.00.00, tähän kyeten tietenkin vain saksalaiset. Aikataulumies arvostaa ja kiittää. Lord of The Lost ei tullut (nytkään) jäähdyttelemään, se takoi läpi hirvittävällä intensiteetillä 22-biisisen setin, joka kellotti öbaut tunti neljäkymmentä. Yhtään vankia ei tarvinnut ottaa, eikä balladeja soitella, viimevuotisten raskassointisten albumien hengessä mentiin, vaikka toki settilista loi katsausta koko uraan. Ja hei, aika harvoin, jos koskaan näkee tämäntyyppistä vastaanottoa maanantaiehtoona millekkään bändille, fakta jota Chris Harms jaksoi useammassakin välispiikissä kiitellä. Ankara industrialin meining. Kun Chris Harms laittoi porukan pomppimaan, tuli tunne että olin ainoa joka ei pomppinut. Ja se on ihan hyvä tunne se.
Harmsin lisäksi bändin toinen alusta asti mukana ollut, eli basisti Class Grenayde on joutunut jättäytymään terveyssyistä kiertuetoiminnasta pois, eli bassoraidat toteutettiin muin keinoin. Muuten bändi jyskytti tutun laadukkaasti, huomiota orkesterin vääjäämättömältä nokkamieheltä viemättä. Kunnolla keikka käynnistyi ehkäpä kolmannessa biisissä ”Damage”, ja loppu olikin oikeastaan pelkkää juhlaa. ”I Hate People”, viimeisin sinkkujulkaisu jonka levyversiossa vierailee glampäällikkö Wednesday 13 lähti niin että puntit tutisi. Biisi pohjustui Harmsin pitkällä alustuksella siitä, kuinka mulkku ihminen on ihmislajeista yksi vaikeimmin siedettävistä. Eipä vissiin. Vuoden 2021 ”Judas”-albumin kaksi perättäistä raitaa, ”Priest” ja ”In The Field of Blood” edustivat erityistä laadukkuutta matkalla kohti setin puoltaväliä. Ja samantyyppinen käsittely ”Thornstar”-albumille (2018), kolme raitaa peräkkäin, niistä kaunis ”Loreley” hieman maltillisemmilla temmoilla toi hyvää vaihtelua keskisettiin. Tuskin olin ainoa paikalla, joka kuitenkin puolimalttamattomasti odotti loppukolmanneksen hittiosuutta. ”Things We Do For Love” on viimevuotisen albumiduon ehdotonta eliittiä. ”Doomsday Disco” tuntui tässä vaiheessa iltaa puolipakolliselta läpirymistelyltä, mutta sen olemassaolo settilistassa on toki helppo ymmärtää. Biisi jyrättiin jo niin murakasti, että tämän kun Tavara-aseman soundi hajoilematta kesti, niin kyllä se lupaavan paljon kestää. Kuultiin, tietenkin, bändin 2022 euroviisuedustusstyge ”Blood and Glitter”, joka taatusti notkeutti alalattian viimeisenkin puujalan. Ja kuultiin tietenkin viisukahinoissa syntynyt Käärijä-cover ”Cha cha cha”, jonka Harms aina yhtä urheasti tulkitsee kohtuuymmärrettävällä melkoselkosuomella. Ilta päättyi, niinkuin se itseoikeutetusti tällä rundilla on päättynyt yhteen 2020-luvun huikeimmista rockbiiseistä, ”Light Can Only Shine In The Darkness”, jonka kuullakseen ihan pelkästään olisi voinut olla paikalla. Saa säveltää perässä. Biisihän löytyy ”OPVS NOIR I”:ltä, jolla sen Chris Harmsin kanssa häkellyttävän tunteikkaasti duetoi Within Temptationin kertakaikkiaan ihastuttava Sharon den Adel. Nyt kunkkubiisi lähti illan päätteeksi jopa jotenkin takakenoisen toteavasti, joka tyyli sekin sopi mestaristygelle todella hyvin. Näillä mentiin siis: https://www.setlist.fm/setlist/lord-of-the-lost/2026/tavara-asema-tampere-finland-341b523.html Ilta oli paketissa, kun vielä Harms oli todennut, että takaisin tullaan joku päivä, ottakaa lupauksena. Otamme, ja kova on aie olla jälleen paikalla. KG