Keikkaguru

Silver Bullet, Lohdunsyöjä @ Nummen Niilo Warehouse, Hämeenlinna 22.02.2025

Hämeenlinnan läntisen Nummen kaupunginosan omalle ostarille perustettiin lähiöpubi Nummen Niilo, kantajengin ja tuttavien kesken Nipa, keskellä Covid-syöveriä, syksyllä 2020. Ideana oli jatkaa läheisen Jukolan alueen kahdenkin lopettamaan joutuneen lähiökrouvin perintöä, nimittäin Jukolan Jussin ja Iloisen Kulkijan. Nipa nousi koronakurimuksesta paikallisten suosioon, ja selvisi. Oli aika ottaa toistakin hämeenhärkää sarvista, kun seuraava kurimus koitti, eli keikkailun ja tapahtuma-alan ahdinko, joka sekin oli, ja edelleen on, tietenkin samaisen epidemian jälkiseuraamusta. Siinä missä Suomen rockpääkaupungiksi oletetussa Helsingissä useampikin keikkapaikka kuoli, kiitos koronan, yleisten kustannusten nousun ja kiertuetoiminnan ehtymisen , käärittiin varsinkin Tampereella, mutta myös Hämeenlinnassa ns. hihat. Livetoiminnan ykköskaupungiksi nousseelle Tampereelle syntyi keskellä keikkalamaa useampikin uusi rockvenue, mutta kooltaan huomattavasti pienempään Hämptoniinkin saatiin lyhyessä ajassa ja melkeinpä yhtäaikaa, kaksikin uutta soittopaikkaa. Nimittäin Nummen Niilon viereinen kaupan varasto muutettuna Warehouse Stageksi, sekä Kantolan alueelle avattu, noin 1000 hengen kapasiteetillaan koko Etelä-Suomessakin ainutlaatuinen Painohalli. Helmikuisena lauantaiehtoona oli aika valita Hämeenlinnan illan livetarjonnasta Nummen Niilon korkkaaminen ja ensikokemus.

Oli ennakkoluulotonta ja rohkeaa laatia rock-klubi kaupungin läntisiin ja lähiöisempiin osiin, melko kauas keskustasta. Mutta ensikäynnin perusteella Niilon Warehouse osoittautui hyvinkin laadukkaasti ja mietitysti ylöspannuksi mestaksi. Perinteisen pubin puolella voi kantajengi keikkametelin häiritsemättä laatia naulaa päähän tai viihtyä miten parhaaksi näkee, ja livepuolta palvelee oma baari, ja ennenkaikkea erinomaisen oloinen äänentoisto ja valot. Lava on kerrankin riittävän korkea, että mahdollinen lyhyempikin kanssakulkija näkee jotain, ja rapiat 300 henkeä vetävää soittosalia kiertävät myös pöydät. Nipan Warehousessa on paljon sellaista, mitä kokeneena keikkakävijänä hyvältä soittopaikalta toivoo. Puhumme siis onnistumisesta. Ensikosketus Niiloon tapahtui Ämy-klubin nimissä. Hämeenlinnan legendaarista, Suomen vanhinta ilmaista rockfestivaalia eli Ämyrockia ei tulevana kesänä järjestetä. Sen sijaan taustayhdistys pyrkii saamaan talouttaan kuntoon talvi-ja kevätkauden klubi-illoilla kerran kuussa. Tavoite on festaroida taas kesällä 2026. Ensimmäisessä klubi-illassa tammikuussa musisoivat paikalliset Purple Universe ja Terika, kantahämäläisittäin edettiin kakkosiltaankin, kun lavalle saapastelivat aloitteleva hämschesteriläinen black metal-rykmentti Lohdunsyöjä, ja jo laajalti Eurooppakin kiertänyt riihimäkeläinen power metal-akti Silver Bullet.

Illan aloitti nuorten miesten oletettavasti kohtuullisen epäkristillinen yhdistys, vuonna 2022 kasaan pantu ja periaatteessa aika loistavalla nimellä itseään paiskonut Lohdunsyöjä. Bändiltä ei ole ulkona ensimmäistäkään demoa tai muuta levytystä, ja keikkojakin on alla ymmärtääksemme alle kymmenen. Silti nuoret jantterit paiskoivat yllättävänkin varmaotteisen ja ainakin näennäisen rennon 45-minuuttisen, muutamilla omilla biiseillä ja runsailla, mutta erinomaisen mielekkäästi valituilla covereilla. On nimittäin aika kova laji lähteä vetämään Mayhemia livenä, ja vieläpä valita norskiblackin pääsaatanan katalogista kaoottinen ”Deathcrush”, joka olikin Lohdunsyöjän vedon tämäkimpiä osumia. Heti keikan alkutahdeista oli selvää, että Warehousen soundipuoli lienee kunnossa, ja vaikka illan pääbändiäkin ajatettiin varsin kovaa, homma pysyi hanskassa. Mahtavaa, poissaolollaan loisti se niin montaa mestaa vaivaava hillitön kihinä. Warehousessa on monta asiaa mennyt oikein, niinkuin totesin.

Lohdunsyöjä loihti ilmoille laadukkaita covereita mm. Barathrumilta (eihän se vain ollut ”White Red Black and Pale”?), joka muuten saattoi hyvinkin soittaa samaa biisiä samaan aikaan omalla keikallaan Stadin Bar Loosessa, mene tiedä. Ja se melkein keskitempoiseksi bluesiksi vääntynyt Impaled Nazarene-laina oli myös virkistävän erilaista black-toimitusta (ja nyt ei pidä ymmärtää väärin virkistävän). Erityisen komea ajo oli kuitenkin Horna-cover ”Kuoleva lupaus”. Lohdunsyöjä valmistelee vasta ensimmäistä demoaan, ainoa olemassaoleva tallenne on bändin tuntoja luotaava minidokkari, joka löytyy YouTubesta. Ja pitihän se huolellisen keikallevalmistautujan toki ennakkoon yyberöidä. Videolla bändi vakuuttaa moneen kertaan olevansa erilainen bläkkisbändi. Ei death metallin elementtien sekoittaminen blackiin tee bändistä erilaista tai omaperäistä, mutta jotain hyvin persoonallista Lohdunsyöjässä kuitenkin livenä todistettuna oli. Oli doomahtavia hetkiä ja oli huomattavan groovaavia hetkiä. Ehkä kyseessä on kuitenkin soittajien aito into ja omistautuminen, ja kun instrumentitkin pysyvät lapasessa jo varsin vakuuttavasti, myös niissä kaikkein nopeimmissa ajeluissa, näistä saatetaan vielä kuulkaas kuulla. Huhtikuun alussa bändin voi bongata Hämeenlinnassa jälleen, nythän Nipan veto oli orkesterin ensimmäinen kotikaupungissaan. Saappaat suurenee, kun Lohdunsyöjä lämmittelee Havukruunua Suistolla 4.huhtikuuta.

Illan selvästikin isosti odotettu pääbändi Silver Bullet oli pitänyt pitkään jo suorittaa livenä, mutta aiemmat yritykset olivat erinäisistä syistä kariutuneet. Bändi aloitti vuonna 2008 nimellä Dirge Eternal, nimenvaihdos parempaan tapahtui vuoden 2012 ja parin julkaistun EP:n jälkeen. Silver Bulletilla on vyönsä alla kolme pitkäsoittoa, joista viimeisin ”Shadowfall” ilmestyi 2023. Bändin otteita on tullut seurattua sivukorvalla, ja albumitkin kuunneltua läpi ilmestyttyään, mutta power metallin isojen nimien kaltaisia muistijälkiä Silver Bullet ei koskaan ole onnistunut jättämään. Siksi nyt piti jalkautua livetilanteeseenkin tsekkaamaan, josko lähtisi. Ja lähtikin tietyllä tapaa, bändi soitti isolla ilolla energisen tuntisen, ja silminnähden jannuilla oli kivaa keskenään. Mutta jotain jäi puuttumaan. Ehkä ilo olla lavalla ei ihan täysin välittynyt alalattialle asti, ja muutamat keikan elementitkin häiritsivät vallan paljon. Kun Turisaksessakin meritoitunut kitaristi Hannes Horma oli kymmenennen kerran luukuttamassa sooloa keskilavan monitoreilla, alkoi keikka hippasen toistaa itseään. Ja vaikka kaikilla bändin kolmella albumilla on ne huikean hienot huippuhetkensä, häviää bändin biisimatsku keskimäärin kuitenkin pitkässä juoksussa isommilleen. Uruguaylaissyntyisen solisti Bruno Proveschin karisma ei riitä kannattelemaan koko bändiä, vaikka jäbä on niin kova maailmanluokan luikauttaja, että voisi minä tahansa päivänä marssia vaikkapa Rainbow’n koesoittoon. Mikäli sinne nyt enää ikinä kenenkään tarvitsisi marssia.

Keikka käynnistyi väkevästi ”Shadowfallin” varsinaisella avausbiisillä ”Shadow of A Curse”, mainio rymistelyraita tutkia miksaustiskillä, että mitä tulikaan soundcheckissä luvattua. Ihan hyvää tuli luvattua, vaikka bändi lanasi aika isoilla volyymeillä, pysyi homma mainiosti hanskassa. Miksaajan ja Warehousen kunniaksi on sanottava, että keikan alun hieman maltillisemmilla volyymeillä SoundHound-applikaatio onnistui tunnistamaan biisejä. Harvinaista herkkua livetilanteessa. Keikan alulla kuultu ”She Holds The Greatest Promise” kuului illan eittämättömiin kohokohtiin, kuten myös tietenkin viimeisimmän albumin ”The Ones To Fall”. Hämeenlinnalaisyleisö eli keikan kestäessä isosti mukana, lopulla vetoa jo laulettiin mukana ja ilmassa oli urheilujuhlan tuntua. Oma vireystila ei ihan huikeimillaan ollut illan aikana, ehkä osin siksi bändin yritteliäästä vedosta jäi toivottua vaisumpi maku. Jotenkin vain tuntui, että solistin kuuluisi olla bändin nokkamies ja veturi, nyt homma lankeaa paljolti Horman harteille, joilla on jo paljon musiikillista kannateltavaa. Horman tymäköistä sooloista huolimatta jollaintapaa kiintoisampaa oli seurata toisen kitaristin, Henri Asikaisen tyylikästä työskentelyä. Illan kohokohta oli sitten kuitenkin yleisössäkin yhteishuutoa kirvoittanut ”The Thirteen Nails”, sekin tuoreimmalta platalta. ”The Witches Hammeriin” kutsuttiin lavalle hämeenlinnalaisen Corruption Inc.:n solisti Ami Koivistoinen apuhuutamaan kertsiä, jonkinlaiseksi katoliseksi papiksi pukeutuneena. Liike ei tuonut biisiin tai illan dramaturgiaan mitään lisää, jos nyt kohta oli siltä varsinaisesti poiskaan.

Silver Bullet kiertää semiahkerasti Keski-ja Etelä-Eurooppaa, power metallin isointa kannatusaluetta. Bändi on ponnistanut Riihimäeltä soittamaan Lontoon Undergroundiin, ja etelässä Sloveniaan ja Unkariin saakka. Lyökö bändi powerin eturivistöön, jää nähtäväksi, sen saattaa ratkaista seuraava albumi, milloin sitten ilmestyykään. Vasta viimeisimmällä albumilla mukana olleen solisti Proveschin kanssa mahkuja tai mahdollisuuksia kyllä on, jos bändin sävellyskynä pysyy terävänä. Ja itsekin ajattelin antaa Silver Bulletille tilaisuuden koittaessa toisenkin otannan ja mahdollisuuden näyttää powerkyntensä. Sitä odotellen, KG.