Keikkaguru

Oppaasi elävään musiikkiin.

Archive for the tag “Colin Blunstone”

The Zombies (uk) @ Korjaamo, Helsinki 31.3.2012

Jo vuonna 1961 Englannin St.Albansissa perustettu The Zombies on eittämättä yksi rockhistorian tärkeistä ja laajalti vaikuttaneista avainbändeistä. Ja kun orkesteri lähes 50 vuoden tauon jälkeen palasi Suomeen keikalle, puhuttiinkin samantien vuoden alkupuoliskon toiseksi merkittävimmästä ja odotetuimmasta illasta (no joo, helmikuinen Big Countryn albumiklassikkokeikka Lontoossa oli se ykkönen, todettakoon). The Zombieshan hajosi jo 1968, ennenkuin klassikkoalbumi ”Odessey and Oracle” ehdittiin julkaista. Ehkäpä lyhyestä elinkaaresta ja pienestä tuotannostaan johtuen bändi jäi muun britti-invaasion varjoon ja onkin säilynyt osittain rajatumpien piirien kulttibändinä, mutta toisaalta musiikkomaailman  korkealle arvottamana ja ahkerasti coveroimana.

Eipä myynyt Korjaamo ymmärtääkseni edes ovelta loppuun, mikä tietenkin oli sääli, ilta oli ainutlaatuinen. Omaan makuuni väkeä oli kyllä ihan riittävästi. On nimittäin niin, että kun itseäni ikääntyneemmät keikkahirmut vetää sen 50 vuotta bändiä odotettuaan pikku suojaflänägänit, niin kyllä se ahtaus siitä lisääntyy. Plus että aina on muutama agressiivinen tanssija ja varpaillaseisoja liikaa näillä ultraodotetuilla keikoilla.

Asiaan. Mainitun hajoamisen 1968 jälkeen bändin pääasiallinen säveltäjä, kosketinsoittaja Rod Argent perusti kovastikin menestyneen Argentin yhdessä serkkumiehensä ja nyky-Zombies basistin Jim Rodfordin (ex-The Kinks) kanssa, ja palasi aina silloin tällöin asiaan myös Zombiesien merkeissä, kunnes pysyvä paluu oli totta vuonna 2001. Sen jälkeen bändi on synnyttänyt kaksi albumia, jotka eivät juurikaan kalpene 60-luvun klassikkokaman rinnalla. On nimittäin Rod Argent aika kova biisinikkari. Toinen alkuperäinen zombie on eleetön herrasmiessolisti Colin Blunstone (joka teki Zombies-tauolla merkittävän soolouran).

Lähdöstä oli selvää, että nyt tulee hyvä veto. Bändin energia ja ilo omista biiseistä ja omasta muusikkoudesta oli mahtavaa katseltavaa. Soundipuoli oli startista kunnossa, ja vaikka Korjaamon isommalla puolella omat ongelmansa onkin (turhan kapea ja pitkä sali, baarit huonosti sijoitettu, jonottamaan joutuu jne.), niin kyllä se asiallisesti soi. Heti kärkeen ”Sticks and Stones” esikoisalbumilta ”Begin here” (1965) mallintamaan maailmanluokan poplaulua. Ja niitä riitti. Kuten jo sanottuakin, viimevuotisen  ”Breathe out, breathe in”-albumin biisit putoilivat väleihin yhtä sujuvasti kuin vanhatkin. ”Odessey and Oracle” (kirjoitusvirhe oli kansientekijän ja oli myöhäistä enää poistaa, kun levy oli menossa painoon) tarjoili viisi laulua, ja yllättäen setissä oli peräti kuusi coveria, tai ei-Zombies-biisiä (mm. Blunstonen soolotuotannosta, Argentilta ja huiman hieno Jimmy Ruffinin Motown-hitti ”What becomes of the Brokenhearted”). Varsinaisen setin päättänyt ”She’s not there”, viiltävänkaunis ”This will be our year” ja upea soulklassikko ”Time of the Season” olivat omia kohokohtiani keikalla, joka kilahti jo ennen puoltaväliään vuoden Top 3:een. Ja kuinka arvostankaan sitä, että ikämiesten (Blunstone ja Argent ovat 66, basisti Rodford peräti 70) ei tarvitse pelleillä encoreiden kanssa. Kitarat kaulalta, kumarrus yleisölle ja taas voi jatkaa. Ei ole pakko poistua lavan taakse (häpeällisimpiähän on ne tilanteet, kun ei ole takahuonetta, kuten vaikka Helsingin Semifinalissa), ja odotuttaa itseään siellä aivan liian vähän aikaa.

Encoreina kultiin Argent-hitti ”God gave Rock’n’Roll to You” (kyllä, juuri se kuninkaallinen rockmelodia, jonka myös KISS ja Petra ovat levyttäneet. Biisiä ei säveltänyt itse Rod tosin, vaan bändikaverinsa Russ Ballard), sekä ”Summertime”. Mahti-ilta, ja herrat ovat kunnossa ja kuosissa sellaisia vetämään näköjään vielä vuosikausia. Blunstonen ääni on edelleen huimassa iskussa ja tunnistuu täsmälleen samaksi kuin vanhoilla levytyksillä. Rod Argent on velho kiipparistiksi. Aluksi tosin miehen pitkät ja monipolviset spiikit tuntuivat nimienpudottelulta, mutta ottivat kyllä sitten rockhistoriafriikin mukaansa. Ja toki pitkät tarinat bändin synnystä ja Zombies-lauluja levyttäneistä nimistä kuvastivat myös bändin aitoa ylpeyttä olla yksi Niistä bändeistä. Että oli niitä muitankin kuin Beatles.

Keikkaguru SUOSITTELEE tutustumaan The Zombies-albumiin ”Odessey and Oracle” (1968). Ja käymään ahkerasti keikoilla. Tukekaa musiikin esittämistä elävänä. Minäkin tuen. KG

Nämä kuultiin Zombiesin setissä:

    1. Sticks and Stones
    2. I Love You
    3. Can’t Nobody Love You
    4. Breathe Out, Breathe In
    5. What Comes of the Brokenhearted
      (Jimmy Ruffin cover)
    6. Miracles
      (Colin Blunstone song)
    7. Show Me the Way
    8. Any Other Way
    9. A Rose for Emily
    10. Care of Cell 44
    11. This Will Be Our Year
    12. I Want Her, She Wants Me
    13. Time of the Season
    14. Play It For Real
    15. A Moment in Time
    16. Whenever You Are Ready
    17. Tell Her No
    18. I want You Back Again
    19. Old and Wise
      (The Alan Parsons Project cover)
    20. Say You Don’t Mind
      (Colin Blunstone song)
    21. Hold Your Head Up
      (Argent cover)
    22. She’s Not There
    23. Encore:
    24. God Gave Rock’n’Roll To You
      (Argent cover)
    25. Summertime
      (George Gershwin song)

Post Navigation

%d bloggaajaa tykkää tästä: