Keikkaguru

Oppaasi elävään musiikkiin.

Archive for the tag “Oskari Toivonen”

Kaksoispiste @ Club Liberte, Kallio, Helsinki 30.07.2013

Lempäälässä vuonna 2009 taipaleensa aloittanut Kaksoispiste on mainio poppiorkesteri. Kiitos Helsingin heinäkuisen tiistai-illan äärinuivan livetarjonnan, eksyin keikoista epäilmeisimmälle, ja kannatti. Kaksoispisteellä on takana vasta parisenkymmentä vetoa, pääosin kotikulmilla Pirkanmaalla, sekä yksi omakustanne EP. Ja kumpaakaan faktaa ei välttämättä livetilanteessa huomaa. Harvoin näkee näin sovituksellisesti valmista nuorta bändiä, semminkään kun kyseessä ei tosiaankaan ole mikään rutinoitunut keikkakone.

Bändin laulaja-nokkamies-biisintekijä Oskari Toivonen ja kitaristi Juho Pajukoski pistivät porukan pystyyn, kun edelliset yhtyeyritelmät kaatuivat, ja tällä kertaa tärppäsi. Mukaan messiin ja meininkiin löytyi rumpali Maiju Viitanen ja basisti Ville Pastell. Olisi kovin yksioikoista ja asiantuntematonta leimata Kaksoispiste Lempäälän Zen Cafeksi, tai Toivonen Länsi-Pirkanmaan Samuli Putroksi. Biisirakenteissa on paljon Putron tuotannosta tuttua, samoin Toivosen riimitystyylissä ja intonaatiossa. Ja toki ilmeisestä esikuvasta puhutaan. Mutta mikä Kaksoispisteen tai Kaksarin erottaa sadoista muista, on taito sovittaa biisit. Etenkin basisti Pastellin viileät linjat ja Pajukosken soolot ovat ammattimaista kamaa. Eikä sitäpaitsi pelkästään Putron mainitseminen esikuvana tekisi Toivosen biiseille oikeutta muutenkaan, muutamista lauluista tuli mieleen se upea suomirockin 80-luvun loppupuolen brittilinja, jota mm. Siberia tai mainio ja kovin aliarvostettu raahelaisbändi Stalker edustivat. Tai jopa Aki Sirkesalon varhaistekemiset, ne joita ei pääosin koskaan levytetty (ne tekemiset ennen sitä kahdenkymmenen markan soulhuttua, josta mies pääosin muistetaan). Melodiantajun lisäksi puhutaan Toivosen taidosta yhdistää teksteissään ironia ja syvyys, vakava ja absurdi.

Jos elettäisiin vuotta 85, ellei jopa vuotta 86, niin Kaksoispiste olisi julkaissut jo albumin tai kaksi, sillä olisi levydiili Johannan tai Pokon kanssa ja massoittain nykyistä enemmän keikkaa. Mutta ehkä nimi kuitenkin olisi levypuulaakin toimesta vaihdettu, tämäntyyppisiä kun putkahteli vasta sitten mainitulla ysärillä bändikartalle ihan kyllästymiseen asti. Nimi ei välttämättä bändiä pilaa, mutta ei se suoraan sanottuna hyväkään ole. Lähetänkin tässä kuitenkin henkilökohtaisen vetoomuksen Epe Heleniukselle, nämä kannattaa tsekata keikalla.

Kaksoispiste soitti karvan alle tuntisen setin, ja ihan mukavasti riitti materiaalia, vaikka vyön alla on vasta mainittu neljän biisin EP, joka ilmestyi kuluvan kesän alkajaisiksi. Lyhytlevyn ilmeinen pikkuhitti on, tai sen radiohitiksi muodostuva biisi voisi olla, keikan puolimaissa kuultu ”Loimaan Tommi Korpela”. Hauska ralli asioista niiden omilla nimillä, mutta ehkei kuitenkaan radiokulutusta välttämättä kestävä, kun tarkemmin ajattelee. Sen sijaan esim. setin päättänyt ”Juostaan pois”, joka sekin löytyy tuoreelta pikkukiekolta, on kerrassaan upea biisi. Eli että jos Toivosen talentti ei lähde tästä ehtymään, on lupa odottaa paljon. Bändi on valmis, ja kuten alussa totesin, nuivaksi ja nihkeäksi tuomitun hätäapuliveillan ehdoton yllättäjä ja pelastaja. Ja ennenkaikkea, jos en nyt ihan vielä suomirockin tulevaisuuteen nähnytkään, niin upeaa kuitenkin, miten häpeilemättömän pop on Kaksoispiste, ja miten häpeilemättömän melodinen.

Liberten ilta jatkui naisten vetämänä. Laulaja-lauluntekijä Anna Inginmaan intiimiä keikkaa seurasin viitisen biisiä, mutta upposin siinä vaiheessa viimeistään niin huonosti kohderyhmään, että oli annettava seuraavan aamun työtehtäville periksi. Niinikään näkemättä jäi Liisa & Dem Babies (kun puhutaan siis niistä nimistä..). Liberten kunniaksi on sanottava, että tapahtumien pienimuotoisuus ja vetonaulattomuus otattaa lakin päästä. Jos Liberte ei antaisi mahdollisuuksia illan artistien kaltaisille, kuka Helsingissä antaisi? Upeaa Liberte, valitsitte hyvän nimen. KG

Post Navigation

%d bloggaajaa tykkää tästä: